ULKOILU, RUOKAILU JA HYGIENIA

Orifame-ulkoilu

Me luovutamme kasvattimme ainoastaan sisäkissoiksi. Ulkoilu tapahtuu ainoastaan katetussa tarhassa, lasitetulla tai verkotetulla parvekkeella tai valjaissa. EI KOSKAAN VAPAANA! Jos opetat kissasi valjaisiin, muista myös, että sen ulospääsyvaatimukset voivat olla/ovat sietämättömän sisukkaita. Ole siis valmis ulkoilemaan itsekin. Valjaiksi suosittelemme Arja Vänttisen kotimaisia käsintehtyjä valjaita, joita on saatavilla mittilaustyönä. Niissä kissaa on turvallista ulkoiluttaa.

Orifame-ruokailu

Ruokimme kissamme laadukkailla kissoille kehitetyillä ruolilla. Erilaisia kunkin ikäkauteen (junior, adult, senior) sopivia kuivamuonia ja säilykeruokia, kuten Iams, Hill’s, Royal Canin, Happy Cat, Porta 21, Applaws, Cosma, Almo Nature, Animonda ja Miamor vain joitakin mainitakseni. Käytämme täysravintoruokia. Tällainen merkintä kertoo, että ruoka sisältää kissan tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet. HUOM.! Täydennysravinto merkinnällä varustetut ruoat eivät ole vitaminoituja! Käytä niitä vain muun ruoan lisänä tai huolehdi kissasi vitamiinien saannista esimerkiksi Aptus Multicat -tableteilla.

Jauhelihaa, karjalanpaistilihaa, jänistä, hirveä, kalaa ja muuta riistaa maistellaan ainostaan kypsänä (kypsentämätön kotimainenkin liha on tartuntavaarallista niin ihmisille kuin eläimille. Ruokamyrkytykset, salmonella, toksoplasmoosi, listeria ym. uhkaavat saastuneen lihan syöjää että käsittelijäkin.) Lisätietoa aiheesta löytyy muun muassa ruokavirasto.fi ja thl.fi).

Hapanmaitotuotteet (maustamattomat) ja laktoosittomat, pastöroidut maitovalmisteet käyvät hyvin herkkuna tai välipalana. Maitorahka, piimä, kerma ja raejuusto ovat suosituimmat. Ylipainon uhatessa muista rasvattomat vaihtoehdot.

Herkuista maistuvampia ovat juustot, maksamakkara ja leikkeleet. Aikuiset kissa syövät meillä 3 kertaa päivässä ruoka-aikoina, joista ne ITSE pitävät tarkasti kirjaa! Pennut aterioivat iästä riippuen 4–7 kertaa päivässä.

Hyvä ohje on, ettei aikuiselle kissalle tule antaa ruokaa ”ilmaiseksi”. Luonnossa se saalistaisi. Sisäkissaa kannattaa virikkeellistää antamalla ruoka jostakin pelistä tai sellaisesta astiasta, että se pääsee tekemään kissamaisia hommia eli näkemään vaivaa saadakseen saaliin = ruokansa.

ÄLÄ unohda vaihtelevan ruokinnan tärkeyttä terveyden ylläpitäjänä. Kissojen yleiseltä elintasotaudilta, virtsakiviltä, välttyy, kun syöttää kissaansa monipuolisesti ja pitää sen normaalipainoisena. 

Sipuli on kissalle vaarallista sen hemoglobiinia hajottavan ominaisuuden vuoksi. 

Viinirypäleet ovat myrkyllisiä kissalle. 

Vitamiinit ja muut ravintolisät

Kissamme saavat joka päivä eläinperäistä omega-3 valmistetta. Kissat eivät imeytä kasviperäisistä omegoista kuin 10 % tai vähemmän, joten helokkiöljyn tai muun kasviperäisen öljyn käytöstä ei ole kissalle hyötyä.

Käytämme kissoille myös ihmisille tarkoitettuja omega-3 valmisteita, esimerkiksi Lysi Omega-3 Fortea. Apteekkihenkilökunta osaa auttaa valmisteen valinnassa. 

Nutriplus Cat on hyvä ravintolisä sairaalle tai muusta syystä paastoavalle kissalle. Aptus Multicat -monivitamiinikalsiumvalmiste maistuu monelle kissalle herkkuna.

Muuta purtavaa

Kissoillemme mieleiseksi ja tärkeäksi salaatiksi on muodostunut kukkapurkissa idätetty kaura. Idätän sitä parin viikon välein. 10 senttimetrin mittaisia laihoja on kissojen mielestä mukava natustaa. Ne niittävät satoa useita kertoja päivässä. Rönsyliljat roikkuvat amppeleissa siten, että niiden rönsyt ovat kissojen saatavilla. Takuuvarmasti aina tuoretta ja myrkytöntä vihreää pienellä vaivalla.

Kuivatut kananmahat eli kivipiirat, sian- ja naudankorvat, siansudit, korvapuustit, kanankaulat, kuivatut kana-ja kalkkunafileet ja muut vastaavat ovat terveellistä ja monille kissoille mieleistä pureskeltavaa. Pureskelu pitää hampaat ja ikenet hyvässä kunnossa ja erityisen on tärkeää hampaita vaihtaville (3–7 kk) pennuille. Helppo tapa suojata asuntoa ja jopa ihmistä pienen krokotiilin hyökkäyksiltä. Päivittäistavarakauppojen koiranruokahyllyistä löydät parhaimman tarjonnan. Valitse kisullesi täyslihavalmisteita. Mieleisimpiä ovat hieman pehmeät kuivatuotteet. Puruluille tai koville purutikuille kissat eivät lämpene.

Vessahommat ja ongelmat siisteydessä

Hanki kissallesi vessaksi mieluiten korkealaitainen, joko kannellinen tai avonainen laatikko. Myös varastolaatikoksi tarkoitetut laatikot käyvät hyvin. Kaksi kissaa tarvisee kaksi vessaa. Vessoja ei koskaan voi olla liikaa. Siivoa ne useita kertoja päivässä.  Ahkera lapiointi varmistaa sen, ettei kissa ala tehdä tarpeitaan muualle asuntoon.

Laatikot tulee pestä säännöllisesti, vaikkapa kerran kuussa, lämpimällä vedellä ja jollakin tuoksuttomalla yleispuhdistusaineella. Myös astianpesuaine käy tarkoitukseen hyvin. Desinfiointiin (isomman siivouksen yhteydessä tai vatsavaivojen kiusatessa) voi käyttää Virkon S:ää tai kloriittia. 

Älä käytä (kotona missään) ammoniakkia sisältäviä puhdistusaineita. Ne sisältävät ureaa ja voivat rohkaista kissaa merkkaamaan virtsalla.

Kuivikkeissa on mistä valita! Meillä käytetään mm. Ökö Plus -merkkistä paakkuuntuva puurouhekuiviketta. Mikrohiekoista suosikkeja ovat tuoksuttomat EverClean, Extreme Classic, Golden Grey ja Mustin ja Mirrin Compact Care (monta vaihtoehtoa). Laita hiekkaa paksu, vähintään 10 cm kerros!  Laatikko pysyy pidempään puhtaana ja hiekkaa riittää kaiveluun. 

Voit käyttää myös puupellettejä. Lämmityspellettejä tai kissoja varten valmistettuja. Pellettejä voi käyttää tavallisessa vessalaatikossa tai niitä varten valmistetussa erikoislaatikossa. 

Siirtymävaihe hiekkatyypistä toiseen tulee tehdä varovasti ja kissan toiveita kuunnellen. Parasta on aloittaa sekoittamalla vain hieman uutta tuotetta vanhan tutun sekaan! Liian nopeasta vaihdosta voi seurata pissan pidättelyä ja siitä syntyviä eläinlääkärin hoitoa vaativia virtsatieongelmia. Hiekkamerkin vaihto voi aiheuttaa sisäsiisteysongelmia, jolloin kissa voi alkaa pissata mielestään sopivimpiin, pehmeämpiin paikkoihin. Turha torua! Syy on sinun, ei kissan!

Kissojen on vaikeinta tottua kovien pellettien ja silikaattihiekkojen käyttöön, koska se valitsee  vessapaikakseen mahdollisimman pehmeän, helposti kaivettavan alustan. Jos hiekkalaatikon sisältö on sen mielestä liian kovaa, sopimatonta tai likaista, kissalle looginen ratkaisu on pissata mieleisimpään alustaan. Usein sijaislaatikoiksi joutuvat sängyt, matot tai pyykkikorit. Kissalle ei ole vääriä tai oikeita paikkoja tehdä tarpeensa. Sille on vaan sopivia tai sopimattomia alustoja. Pelletit ja silikaattihiekat ovat suurimpia syitä siihen, että kissa pissaa tai ulostaa laatikon ulkopuolelle.

On tärkeää, että kodissa on 1 hiekkalaatikko jokaista kissaa kohti. Mielellään vielä 1 lisälaatikko.  Laatikot tulee siivota usein! Meillä jätökset poistetaan 3–6 kertaa vuorokaudessa. 

Turkinhoito

Siamilaisen / itämaisen lyhytkarvan turkki on helppohoitoinen. Kumisualla sukiminen irrottaa kuolleen karvan. Varo sukimasta liikaa. Suka tekee herkästi paljaita laikkuja.

Luonnonharjaksisella harjalla harjaaminen tekee hyvää iholle. Suosittua Furminator/Furmasteria voi käyttää karvanlähdön aikaan, mutta harvoin ja varoen. Se on pohjavillaveitsi, joten sillä saat herkästi aikaan katkenneita karvoja ja paljaita laikkuja.

Myös pesu 1–3 kertaa vuodessa (tai tarpeen mukaan) eläimille tarkoitetulla hajustamattomalla shampoolla pitää turkin kiiltävänä. Suosikkishampoita ovat Paul Mitchellin John Paul -sarjan tuotteet (myös kuivashampoo). Niitä löydät kampaamoista ja kampaamotarvikeliikkeistä. Virbac-sarjan Epi-Soothe löytyy apteekista. Se rauhoittaa muun muassa arkaa ihoa, mutta käy saippuattomana todella hyvin ihan terveihoisenkin kissan pesuun. Se ei poista turkista liikaa rasvaa, joten se ei avaudu liikaa.

Vältä pesua tai sukimista/harjaamista 2–3 päivää ennen näyttelyä. Kokeile pesua mieluiten näyttelyttömällä kaudella. Sopivan shampoon ja pesutavan löytäminen voi olla työlästäkin.  Kiillotukseen voi käyttää vaikkapa silkkiöljyä tai säämiskää.

Kynnet 

Olemme leikanneet pentusi/kissasi kynnet jo usein. Parhaiksi asennoiksi ovat valikoituneet sylissä istuminen tai selällään köllöttely. Se voi käydä kätevästi meiltä tutuilta, mutta uutena omistajana sinun on hankittava kissan luottamus ja kunnioitus tässäkin asiassa. Ole lempeän vankkumaton aikeissasi. Hyvä tapa aloittaa on leikata yhden jalan kynnet ja palkita pentu vaikkapa namilla tai leikillä. Leikkaa kynnet kerran tai pari kahdessa viikossa tai päivä ennen näyttelyä. 

Käytä hyvälaatuisia koirille tarkoitettuja kynsisaksia. Leikkaa kynnet lyhentämällä niistä terävä kärki. Varo vaaleanpunaista ydintä. Voit myös opettaa kissasi kynsien viilaukseen leikkauksen jälkeen. Hiekkapaperiviila silottaa kynnen rosot.

TÄRKEÄÄ! Hanki kissallesi kynsien teroitukseen ja kiipeilyyn sopivia tarvikkeita. Kotisi säilyy ehjänä ja kissasi viihtyy! Kynsiä teroittamalla kissa merkitsee reviiriään ja myös hoitaa kynsiään. Se on lajityypillistä, kissallesi tärkeää toiminta. 

Korvat

Kissoilla on harvoin korvatulehduksia. Jos korvavaivaa  ilmaantuu, vaatii se ehdottomasti huolellisen tutkimuksen eläinlääkärillä. Väli- ja sisäkorvaongelmia kuitenkin esiintyy kissoilla, ja niiden tunnistaminen ja hoito vaatii eläinlääkäriltä erikoisosaamista.

Korvapunkkitartunnat ovat ulkona liikkuvilla ja niihin kontaktissa olevilla kissoilla yleisiä. Punkkitartunnoissa korvat erittävät tummaa, kahvinporomaista eritettä. Tarkista kissasi korvat parin viikon välein tai jos kissa alkaa rapsuttaa tai ravistella päätään. Terveen korvan peruspuhdistukseen sopii esimerkiksi Virbacin Epi-Otic-liuos. Jos korva punoittaa ja/tai erittää, täytyy varata aika eläinlääkärille.

Älä puunaa turhaan. Puhdasta korvaa on turha puhdistaa!

Silmät

Terve silmä on kirkas ja avoin. Lievästi rähmivää tai punottavaa silmää voi ensiapuluontoisesti huuhtoa eläimille/ihmisille tarkoitetulla silmähuuhteella tai keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä. Voit kokeilla myös reseptivapaita Bepanthen-kostutustippoja. Älä koskaan käytä esimerkiksi ihmisille määrättyjä silmätippoja. Avattu silmätippapakkaus vanhenee kuukaudessa!! Älä käytä vanhoja silmätippoja, koska laitat silloin bakteereja täynnä olevaa liuosta kissasi silmään. Vie vanhentuneet silmätipat ja muut lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. 

Rokotukset 

Pidä huolta, että kissasi rokotetaan kissaruttoa ja kissojen flunssia vastaan (3- tai 4-rokote) kerran vuodessa tai voimassa olevien rokotussäännösten mukaan. Ole erityisen tarkka, jos käyt näyttelyissä tai käytät kissaasi siitokseen. Ulkomaisissa näyttelyissä on maakohtaiset määräykset (raivotautirokotepakko, mutta muissakin vaatimuksissa paljon eroa Suomen vaatimuksiin). Tarkista tämä hyvissä ajoin ennen matkaa.

Madotukset

Madota kissasi 1–3 kertaa vuodessa. Valmiste ja madotustiheys tulee valita tapauskohtaisesti. Pennuillekin sopivia valmsiteita ovat muun muassa Axilur ja Mirrix. Drontal Vet on hyvä vaihtoehto, varsinkin silloin, jos kissasi saalistaa tarhassa! Madota siitosnaaraasi aina ennen astutusta tai välittömästi sen jälkeen. Varmista valmisteen sopivuus tiineelle. Madota kaikki perheen kissat, koirat, fretit yms. yhtäaikaa.

Ulosteen voi tutkituttaa madonmunien löytämiseksi. Negatiivinen flotaatiotestintulos ei kuitenkaan ole varma madottomuuden merkki.

Ihmisen kihomato ei tartu eläimiin eikä sitä voi saada eläimistä. Sama koskee ihmisen päätäitä. Ne ovat lajispesifisiä ainoastaan ihmisessä viihtyviä loisia.

Hammaskivi, hammaskaulasyöpymät eli TR-leesiot

Kissalle hamapiden puhdistuksen tarvetta aiheuttaa hampaiden pintaan kertyvä plakki, joka muuttuu hammaskiveksi. Se tulehduttaa ikenet tunkeutumalla ientaskuihin ja aiheuttaen hampaiden kiinnityskudosten tulehtumista (parodontiitti) ja lopulta hampaiden irtoamista. Kissoilla (myös suurilla kissapedoilla, kuten leijonilla ja tiikereillä) esiintyy lajityypillisenä sairautena myös hammaskaulasyöpymiä eli TR-leesioita. Niiden syntysyytä ei ole toistaiseksi pystytty selvittämään. Röntgenkuvaus paljastaa syöpymässä olevat hampaat tehokkaasti usein jo ennen kuin muutokset näkyvät hampaistoa tutkittaessa.

Hammastutkimusta ja -huoltoa varten kissa tulee nukuttaa. Ientaskut, hampaiden välit ja sisäpinnat tulee puhdistaa ja usein myös hioa. Hammaskaulasyöpymiä voi myös löytyä tutkimuksen edetessä. Syöpyneet hampaat tulee poistaa, koska ne aiheuttavat kovaa kipua kissalle. Kissan olo ja ruokahalu paranee silminnähden rikkinäisten hampaiden poiston jälkeen. Kissa pystyy syömään normaalisti hampaidenpoistosta toivuttuaan.

Hampaiden harjaus päivittäin on yhtä tärkeää niin kissoille kuin ihmisillekin. Eläinlääkäreillä on myynnissä sopivia tahnoja ja harjoja. 

Hampaiden harjausta on hyvä harjoitella. Sormen ympärille kääräisty sideharso on erittäin hyvä väline. Sillä vaikkapa vain pyyhkäisy tai pari per puoli. Paljon tarkempaan pesuun harvoin pystyy. Myös pureskelu (siankorvat tms.) voivat toimia hammaskiveä ja ientulehdusta vastaan. Opeta kissasi vähintään siihen, että saat katsoa sen hampaita. Tarkkaile kissasi suuta ja ikeniä pahan hajun tai punoituksen varalta! Pyydä eläinlääkäriä tarkastamaan kissasi hampaat esimerkiksi rokotusten yhteydessä.

Feline acne

Mustia pisteitä kissan alaleuan ihossa, hännän tyvessä tai häntärauhasen seudulla (liittyy usein rasvahäntään) tai kiveksissä. Mitä ne ovat? Mustapäitä. Kissallasi on akne. Se on hyvin tavallinen ongelma sekä leikatuilla että leikkaamattomilla kissoilla sukupuoleen katsomatta. Lievää aknea voi hoitaa paikallisesti puhdistamalla aluetta teenväriseksi laimennetulla betadinepaikallisantiseptiliuoksella. Ehdottomasti paras lääke akneen on eläinlääkäreiltä saatava DermabenSs-shampoo, jota käytetään paikallisesti aknealueille ohjeen mukaisesti.

Pienet mustapääalueet yleensä paranevat/rajoittuvat itsekseen.

FLUTD eli pissavaiva

FLUTD (Feline Lower Urinary Track Disease) on kissoilla esiintyvä useimmiten ruokinnallinen, alempien virtsateiden tauti. Siinä virtsa alkaa kiteytyä liian kivennäis-, hivenaine-, ja mineraalirikkaan ravinnonsaannin vuoksi. Hanki kissallesi laadukasta kuivamuonaa ja noudata ehdottomasti suositeltuja päiväannoksia. 

Suurimmassa riskiryhmässä ovat leikatut, usein myös ylipainoiset urokset. FUS-kissa käy usein, jopa valittaen, hiekkalaatikolla. Pissaa tulee vähän tai ei ollenkaan. Pikainen eläinlääkärinapu on tarpeen! VIRTSAMYRKYTYKSEN VAARA!!

FLUTD-potilas, joka kärsii virtsakivistä, tarvitsee loppuelämänsä erikoisruokintaa. Paras ja tehokkain hoito sairauteen on ennaltaehkäisy!

FLUTD voi esiintyä myös pissavaivana (idiopaattinen kystiitti), jonka perimmäisen syyn arvellaan olevan stressi. Kissa käy usein laatikolla ja on tuskainen. Tutkimuksissa virtsasta ei kuitenkaan löydy kiteitä eikä merkkejä tulehduksesta. Hoitona on lääkärin määräämä kissoille tarkoitettu tulehduskipulääkitys (ihmisten kipulääkkeen, miedotkin, ovat TAPPAVIA kissalle) ja rakon limakalvoa vahvistava lääkitys. Myös kissaa rauhoittava feromonivalmiste Feliway-haiduttimena ja -suihkeena voi auttaa vähentämään stressiä.

Oksentelu ja ripuli

Tavallisimpia syitä ripuliin ovat ruokavalionmuutos, epäsopiva, mausteinen tai jääkaappikylmä ruoka, loiset, stressi (esimerkiksi matka tai muutto uuteen kotiin).

Jos kissasi on pirteä ja se ei oksentele (vesi ja ruoka pysyy sisällä), voit kotihoitona aloittaa kevyen ruokinnan. Esimerkiksi keitettyä tai uunissa kypsytettyä kanaa tai mikrokypsennettyä seitä. Pidä raikasta vettä tarjolla. Muista lisätä Aptus Multicatia.

 Kissaa EI SAA KOSKAAN PAASTOTTAA! 

Aptus Attapekt -tabletit, Enteromicro-tahna tai Promax-tahna ovat hyviä reseptivapaita lääkkeitä ripuliin. Lisää masuvaivaisen kissan jokaiseen ruokaan laktoositon Gefilus-kapselin sisältö (1 kapseli päivässä). Myös LactoSeven -tabletit ovat hyvä tuote. Kummatkin em. valmisteista voi antaa ruiskussa veteen liotettuna suoraan suuhun.

Nestetasapainosta pitää huolta juomaveteen lisättävät elektrolyyttivalmisteet (reseptivapaasti saatavilla apteekeista). Niistä kissa saa elektrolyyttitäydennystä ja nestehukka estetään. Jotkin kissat juovat sitä mielellään, mutta joillekin annostelu on varminta tehdä ruiskulla suoraan suuhun.

Ripuliuloste on hiekkalaatikosta joskus vaikea huomata. Se on pissapaakkua ohuempi tai pieniksi nokareiksi hajonnut. Ole siis tarkkana lapiohommissa.

Oksentelu johtuu usein joko samoista syistä kuin ripuli, mutta usein syynä voi olla esimerkiksi ruokavalion vaihdos, vierasesine tai ummetus (karvapallot, kova uloste). 

Tarjoa kissalle kevyttä ruokaa ja vettä kuten ripulissakin. Parafiiniöljy on nopein apu ummetuksessa tai vierasesine-epäilyssä. Annostele 2–5 ml 2–4 kertaa päivässä ulosteen, karvapallon tai vierasesineen poistuloon saakka. Anna öljy varovasti ruiskulla suoraan suuhun. Oireiden helpotettua, siirry varovaisesti normaaliin ruokintaan. 

Jos kissasi oksentaa vedenkin ja on hyvin väsynyt, ota pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin.

Ampiaisenpisto

Kissat saalistavat mielellään hyönteisiä. Saaliiksi saattaa päätyä kipakka ampiainen. Piston tapahduttua poista mahdollisesti kiinni jäänyt piikki. Anna 1/2–1 tabletti kyy- tai käärmepakkauksesta (nopeavaikutteista kortisonia). Seuraa kissasi kuntoa. Tarvittaessa ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Kyynpurema

Vaatii AINA eläinlääkärihoitoa!! Vie kissa hoitoon välittömästi!! Anna kyypakkauksesta tabletti VAIN  siinä tapauksessa, että kissan hengitys uhkaa vaikeutua.

Puremat ja palovammat

Pienet puremat, palovammat ja muut ihorikot voi puhdistaa Betadinepaikallisantiseptilaimennoksella (sekoita muutama tippa Betadinea kahvikupilliseen vettä = teenvärinen laimennos). Puhdistus on hyvä tehdä pari kertaa päivässä paranemiseen saakka. Estä vamma-alueen nuoleminen tarvittaessa suojakaulurilla.

YLIPAINO

Ylipaino on vakava ongelma. Pidä kissasi normaalivartaloisena kontrolloimalla terveesti sen ruokailua. Lihomaan päässeen kissan laihduttaminen on vaikeaa ja jopa vaarallista (MAKSAVAURIOVAARA). Monet lihavat kissat voivat sairastua diabetekseen ja sen hoito on toki mahdollista, mutta hoitotasapainon löytäminen on erittäin vaikeaa, kallista ja työlästä. Lisäksi diabeteskissat sokeutuvat ja kuolevat terveitä lajitovereitaan selvästi nuorempina. Ylipaino aiheuttaa nivelvaurioita ja pahimmassa tapauksessa sisäelinvaurioita ja jopa hengitysvaikeuksia. Älä aiheuta kissallesi elintasotauteja ja ennenaikaista kuolemaa. Opettele palkitsemaan ja rakastamaan leikillä, kehuilla ja rapsutuksilla!

Myrkytykset

Jos epäilet myrkytystä, ota HETI yhteyttä eläinlääkäriin. Kerro, mitä kissa on syönyt, milloin ja kuinka paljon. Myös kissan paino on tärkeä tietää. Pidä kotona aina lääkehiiltä ja parafiiniöljyä. Kotona annettu ensiapu on tärkein!

Sivuilta www.hus.fi —> myrkytystietokeskus löydät paljon hyödyllistä tietoa. Sieltä löytyvät muun muassa myrkylliset kasvit. Uskomattoman moni leikkokukka ja viherkasvi on myrkyllinen!

Myrkytystietokeskus ei valitettavasti vastaa eläimiä koskeviin puheluihin.

Sukukypsyys

“EN MINÄ KEHRÄÄ, HORMOONINI VAIN HYRRÄÄVÄT!”

Harkitsetko siitoskissan pitämistä? Tässä muutama seikka mietittäväksi!

Naaras aloittaa ensimmäiset juoksunsa 4–10 kk iässä. Uros herää sukukypsyyteensä 6–12 kk iässä, jopa aiemminkin. 

Sekä urokset että naaraat voivat olla leikkaamattomina erittäin äänekkäitä. “Sumutorvimainen” ääntely kuvannee asiaa parhaiten. Naaraat meluavat juoksujen aikaan ja urokset aina ollessaan laulutuulella. Serenadit ajoittuvat iltaan ja yöhön. Kumpikin sukupuoli voi myös merkata virtsalla. Naaraat yleensä vain juoksujen aikaan. Haju on sanoinkuvaamaton.

Siitoskissojenpito ei ole helppo saati tuottava harrastus. 

Naaras aloittaa juoksunsa ilman etukäteisvaroitusta. Uros taas on aina valmiina. 

Leikkaamattoman uroksen ja naaraan pito samassa taloudessa vaatii siksi erityistä tarkkuutta ja usein kissojen eristämistä sopiviin “porukoihin”. 

Naaraille voidaan käyttää hormonivalmisteita tilapäisenä kiimaantulonestona. Noudata ehdottomasti eläinlääkärin määräämää annosta. Älä pienennä tai suurenna sitä oma-aloitteisesti.

Uroksille on olemassa joitakin valmisteita, jotka saattavat poistaa “kollittelulta” kovimman terän. Myös hormoni-implantteja on saatavilla. Siitoskyky ei välttämättä palaudu implantin jälkeen.

Naaraille tarkoitettuja pillereitä ei saa koskaan antaa uroksille!! 

Naaraan voi steriloida ja uroksen kastroida 5–6 kk iästä eteenpäin. Sukukypsyyden tai aikuiskoon saavuttamista ei tarvitse terveydellisistä syistä odottaa. 

Aktivointi, virikkeellistäminen

Hanki kissallesi turvallisia leluja (ei irtoavia osia). Jos lelu kuitenkin rikkoutuu tai kissasi yrittää sen suorastaan syödä, ota lelu pois. Tutki lelujen kunto säännöllisesti ja poista rikkoutuneet. 

Leiki päivittäin. Pienetkin hetket, 3–5 min kerrallaan riittävät. Kissalle on tärkeää saada lyhyitä toimintahetkiä usein (siis saalistaa!). 

Pahvilaatikot, paperipussit  joiden sangat on katkaistu, tuolin päälle heitetty lakana, huonekalujen ja seinän väliin jätetty pieni kulkukäytävä, tuttu tyyny sohvalta lattialle tms. saavat kissan innostumaan.

Älä odota suuria reaktioita. Kissa on viestinnän minimalisti. Pupillien laajentuminen, viiksien asennon muutos ja moni muu pieneltä vaikuttava seikka kertoo kissasi kiinnostuksesta ja innostumisesta.

Voit myös opettaa kissallesi temppuja ja asioita, kunhan muistat pitää vaatimuksesi niin alhaisina, että pääset palkitsemaan usein! Opettele opettamaan ja palkitsemaan. Suunnittele koulutussessio etukäteen niin, että oppilaasi onnistuu ja saa palkkansa helposti! Älä koskaan rankaise epäonnistumisesta. 

Esimerkiksi kissojen naksutinkoulutuksesta ja aktivoinnista on laadukas, vaiheittain ohjaava kuvitettu kirja: Elina Väyrynen, Kissan aktivointi. Erilaisia kissoille ja koirille virikkeellistämiseen tarkoitettuja pelejä on tarjolla monenlaisia.

Kiipeilypuut, tunnelit ja raapimatolpat ovat tärkeitä jokaiselle kissalle. 

Pureskeltavat, mm. siankorvat ja korvapuustit, kanankaulat yms. ovat mieleistä puuhaa monelle. 

Varo vaaraa!!!

Kissa ei ymmärrä korkeiden paikkojen / putoamisen vaaraa.  Ikkunaa ei voi pitää niin vähän raollaan, etteikö kissa siitä mahtuisi. Aikuinen kissa voi hyvinkin ujuttautua 2,5 cm–3 cm raosta ulos. Älä koskaan päästä kissaasi avoimelle parvekkeelle tai ikkunalaudalle. Hyttysverkko ei pidä kissaa sisällä. Luota vain minkkiverkkoon tai vastaavaan metalliseen rakenteeseen.

Kissasi voi oppia (tai osata jo!) avata ovia yms. Ulko-ovet, kaappien ovet, laatikot… Käännä kahvat, laita lukkoja tai hakoja! Suojaa johdot muovisella johtokierteellä. Ole kissaasi kekseliäämpi!

Ei kynttilöille! Meillä käytetään ladattavia LED-kynttilöitä.

Kuumat lieden levyt tulee suojata vaikkapa vesikattilalla.

Akvaariot, ammeet ja vessanpöntöt ovat vaarallisia! 

Kissa matkustaa aina kuljetusboksissa.

Matkustusmukavuutta lisää liukumaton matto boksin pohjalla. Boksiin kannatta laittaa päälinen. esim fleece-viltistä voi leikata boksille ponchon. Reikä kantokahvalle ja muut mitat siten, että boksi peittyy kokonaan. 

Ulkoiltaessa kiinnitä valjaat napakasti. Paniikkiin joutuva kissa rimpuilee hetkessä löysistä valjaista irti ja pakenee. 

Hiuslenkit, nastat, nuppineulat, klemmarit, narut, sangalliset paperikassit, kolikot, langat, muovipussit… Pidä ne pois kissan ulottuvilta. 

Leikittyäsi onkilelulla tai höyhenviuhkalla kissan kanssa, laita ne piiloon. Yksin niillä on vaarallista leikkiä. Naruun voi kuristua tai viehe tulee syödyksi ja aiheuttaa suolitukoksen.

Veneilevä kissa tarvitsee pelastusliivit! Ne pitää pukea ennen vesille lähtöä. Harjoittele jo maakrapuna.

Ikääntyminen

Vanhaa kissaa ihanampaa ei ole. Se on rauhallinen ja tietää omistajansa tavat ja omistaja sen. Seuraa vanhenevan kissasi kuntoa ja tarkistuta sen kunto eläinlääkärillä esimerkiksi rokotuksten yhteydessä. Monilla eläinlääkäreillä on ns. vanhuustarkastuspaketteja, joihin kuuluu verinäytteitä kilpirauhasen, maksan ja munuaisten toiminnan seuraamiseksi.

Muutokset kissan liikkeissä, halussa hypätä tai kiivetä, hiekkalaatikkokäyttäytymisessä tai turkinhoidossa, ärtyisyys toisille eläimille tai omistajalle voivat olla merkkejä kivusta, jota nivelrikko aiheuttaa. RTG-kuvauksella voidaan selvittää selän ja nivelten kunto. Nivelrikkopotilaan elämänlaatu paranee huomattavasti asianmukaisella lääkityksellä. 

Hampaat vaativat usein tiheämpiä huoltoja (1–3 kertaa vuodessa) ja kynnetkin täytyy trimmata hieman eri tavalla. Kasvaimia saattaa ilmaantua, sisäelimissä voi ilmetä vajaatoimintaa ja kilpirauhasen liikatoiminta yleistyy vanhenevilla kissoilla. Nivelrikkoa voi ilmetä jaloissa ja selkärangassa. 

Anna kissallesi arvokas vanhuus ja hoida sitä eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Käytä tarvittaessa suositeltuja erikoisruokavalioita ja lisäravinteita.

Kauanko kissa elää? Noin 10–15 vuotiaaksi. Tätä vanhemmat tervaskannot ovat jo suhteellisen harvinaisia. Vaihtelua tosin on paljon, kuten muillakin nisäkkäillä.